Moninainen talous käsitteenä ja toimintana

Mitä on talous? Miksi taloutta on tärkeää ymmärtää moninaisempana ja laajempana kuin vain rahalla mitattavana taloudellisena toimintana? Mitä on moninainen talous?

Käsityksiä taloudesta

Talous järjestää arkeamme. Asioimme ruokakaupassa, varmistamme toimeentulomme, autamme koulun varainkeruukampanjassa, teemme kotitöitä ja kouluttaudumme ammattiin. Silti taloudesta on tapana puhua muusta toiminnasta irrallaan olevana osa-alueena, jota koskevat omat lainalaisuutensa. Taloutta kuvataan yleistävin määrein ja kontekstista irrallaan olevien, yksinkertaistuksiin pyrkivien mallien kautta. Talouden kytkeytyminen materiaaliseen todellisuuteen ja paikallisten ekosysteemien hyvinvointiin sivuutetaan taloutta koskevissa valtavirtaisissa keskusteluissa, käsitteissä ja viitekehyksissä. Lisäksi taloudesta käytäviä keskusteluja leimaa usein inhimillisen kokemuksen ja ei-inhimillisen toimijuuden huomiotta jättäminen. 

Talous on eriytynyt yhteiskunnasta omaksi näennäisesti itsenäiseksi osa-alueeksi, joka dominoi muita elämän osa-alueita. Monet talouden tutkijat pitävät kasvutalouden keskeistä asemaa kielessä, kulttuurissa ja yhteisten asioiden hoitamisessa ongelmallisena. Yhä useampi kyseenalaistaa jatkuvan eksponentiaalisen talouskasvun tavoittelun, mikä ohjaa nykyistä talouspolitiikkaa. Samoin useat tutkijat kyseenalaistavat mahdollisuuden – tai pikemminkin mahdottomuuden – irtikytkeä luonnonvarojen käyttö kasvutaloudesta. 

Kasvutalouden kritiikki liittyy myös siihen, miten juuri uusklassinen taloustiede yhtenä monista muista koulukunnista on saanut yhteiskunnassa määräävän roolin menetelmineen, puhetapoineen ja asiantuntijoineen. Kuka oikeastaan saa puhua taloudesta ja miten? 

Kriittiset taloustieteilijät esittävät, että taloutta koskevan tiedon tulisi kuulua kaikille, eikä siitä tulisi tehdä ainakaan tahallisesti vaikeasti ymmärrettävää. Kriittiset taloustieteilijät tekevät näkyväksi valtavirtaisessa taloustieteessä sivuutettuja tärkeitä aiheita. He muistuttavat planetaarisista rajoista. He pitävät tärkeänä BKT:ta kokonaisvaltaisempaa hyvinvoinnin mittaamista. He korostavat talousmalleissa sivuutetun hoivatyön merkitystä ihmisyhteisöjen jatkuvuutta ylläpitävänä toimintana. 

Nykyisin oletetaan, että talouskasvu tehdään vientiin suuntautuvissa suurissa monikansallisissa organisaatioissa, joissa omistajuus ja tavaravirrat ulottuvat eri puolille maailmaa. Monimuotoisen talouden tutkijat ja aktivistit ovat esittäneet vaihtoehtoja taloudellisen toiminnan organisoimiselle. He muistuttavat sellaisen paikallisesti järjestetyn taloudellisen toiminnan mahdollisuudesta, missä omistus ja omaa työtä koskeva päätöksenteko ovat lähellä toimijoita. 

Ruokatalous on yksi usein esiin nostetuista esimerkeistä puhuttaessa paikallistaloudesta, sillä ruoka on – ja on myös historiallisesti ollut – talouden keskiössä. Siksi esimerkiksi ruuantuotannon ja ruokaketjujen tarkastelu tekevät konkreettisesti näkyväksi taloudellista toimintaa ja talouden järjestystä myös laajemmin. 

Ruokatalous esimerkkinä “toisenlaisesta” taloudellisesta toiminnasta

Kuulemme usein, että kaupat tarjoavat sitä, mitä kuluttaja haluaa. Kuluttajat voivat vaikuttaa tarjontaan omilla ostopäätöksillään! Anna äänesi kuulua! Äänestää voi myös jaloillaan! 

Suomessa ruoka tuotetaan, jalostetaan, jaellaan ja kulutetaan pääosin markkinatalouden ehdoin. Päätoimijoita ovat niin kutsutut maatalousyrittäjät ja muut tuottajat, prosessi- ja jalostusteollisuus, keskusliikkeet marketteineen sekä kuluttajat. Jopa tapamme puhua talouden toimijoista on värittynyt markkina käsitteillä ja nimikkeillä. Voisimmehan yhtä hyvin puhua myös viljelijöistä ja maanhoitajista, mylläreistä ja lihamestareista, kortteli- ja kyläkaupoista, ja ruokaa hankkivista kotitalouksista. 

Ihmiset toimivat ruokataloudessa, ja myös arjessa laajemmin, monissa eri rooleissa samanaikaisesti. Olemme havainneet, että ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia toimia omaehtoisesti suhteessa valtavirtaiseen (ruoka)talouteen. Kutsumme omaehtoisuudeksi sellaista toimintaa, jossa toimijat tietoisesti pyrkivät kohti hyväksi näkemäänsä asiaa. Näin huolimatta siitä, että valtavirtaiset toimintatavat eivät välttämättä tue kyseisiä pyrkimyksiä. 

Yksi omaehtoisuutta kannatteleva voima Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, on havaittavissa oleva lähiruuan suosion kasvu. Havaintojemme mukaan monet omaehtoisen ruokatalouden käytännöistä, kuten kumppanuusmaatalous, omavaraisviljely ja ruokapiiritoiminta, toimivat hyvinä esimerkkeinä uudenlaisista talousmalleista. Ne eivät välttämättä viittaa täysin uudenlaiseen toimintaan, vaan pikemminkin tässä ajassa kehkeytyviin uudenlaisiin suhteisiin, jotka muodostuvat nykyisen markkinatalouden rinnalla ja Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltioissa.

Moninainen talous – Onko olemassa taloutta ilman tekijöitä?

Me väitämme, että ei ole olemassa abstraktia taloutta. Talous ei toimi irrallaan sitä tuottavasta toiminnasta ja toimijoista. Talous järjestää arkeamme. Tuotamme ja ylläpidämme taloutta ihmisten ja ei-inhimillisten toimijoiden vuorovaikutuksessa. Mallintamisen ja ennustamisen ohella talousteorioiden tulee kuvata ja ymmärtää erilaisten toimijoiden ja instituutioiden arkea, jossa tuotamme ja ylläpidämme taloutta. 

Moninaisissa talousteorioissa talous ymmärretään toiminnallisena. Talous pitää sisällään tuotantoa, työtä, vaihdantaa ja kulutusta. Taloutta ei olisi ilman energiaa, tuotannossa käytettäviä materiaaleja, teknologiaa, infrastruktuuria, ihmiskehoja ja muunlajisia toimijoita. Näin ollen talous ei ole abstrakti ilmiö, jota säätelevät muuttumattomat lainalaisuudet, kuten kysynnän ja tarjonnan laki. Tällöin taloutta ei siis tulisi pyrkiä selittämään vain yksittäisten ihmisten valintojen aggregaattina tai pelkistää matemaattisiin malleihin. Sen sijaan taloutta tuotetaan jatkuvasti osana materiaalista todellisuutta, jossa toimijoilla on vaihtelevasti valtaa vaikuttaa asioihin. 

Moninaisen talouden mukaan taloutta on kaikki sellainen toiminta, jota ihmiset tekevät tullakseen toimeen. Toimeen voi tulla valtavirrassa tai vaihtoehtoisesti. Esimerkiksi työtä on palkkatyön lisäksi palkaton hoivatyö ja vapaaehtoistyö. Liiketoimintaa ei tehdä vain osakeyhtiöissä, vaan myös osuuskunnissa, yhteisöissä ja yhteiskunnallisissa yrityksissä. Vaihdantaa tapahtuu valtion rahataloudessa, vaihtoehtoisilla “valuutoilla” sekä lahjoina. Yksityisomistuksen lisäksi valtio ja yhteisö voi toimia omistajAna. Rahoitusta tarjoavat muun muassa yksityispankit, luotto-osuuskunnat, säätiöt, lahjoitukset tai hikipääoma, jossa osuus yrityksestä lunastetaan työllä. Talouspolitiikkaa voi tehdä monikansallisissa instituutioissa, valtioissa, kunnissa ja paikallisyhteisöissä. Talous on siis väistämättä moninaista, sillä valtavirtaa ei olisi ilman vaihtoehtoista. 

Vaihtoehtoisuus ei ole marginaalista

Puhetavat vaikuttavat ymmärrykseemme taloudesta ja ohjaavat toimintaamme.  Esimerkiksi, kun puhumme toisenlaisesta tai vaihtoehtoisesta taloudesta asetamme marginaaliin sellaista taloudellista toimintaa – kuten palkatonta työtä, hoivaa ja lähimmäisen auttamista – joka ei useinkaan ole määrältään, yleisyydeltään tai  hyväksyttävyydeltään marginaalista. 

On siis tärkeää ymmärtää että “vaihtoehtoisuus” ei välttämättä – tai edes usein – viittaa toiminnan yleisyyteen tai harvinaisuuteen. “Vaihtoehtoinen toiminta” tulisi ennemmin ymmärtää vaihtoehtona valtavirtaisena pidetylle toiminnalle ja hegemonisille puhumisen tavoille, eikä toiminnan yleisyyttä tai vastaavasti marginaalisuutta määrittävänä tekijänä. Esimerkiksi kotitalouksissa tehdään huomattavasti palkatonta työtä, kuten lastenhoitoa, siivousta ja ruuanlaittoa. Koronapandemian aiheuttamat muutokset toivat tämän hetkellisesti näkyviin. 

Marginaalista ei siis ole palkattoman työn määrä, vaan sen saama arvostus ja asema yhteiskunnassa. Siksi on mielekästä puhua moninaisesta taloudesta. Taloudesta puhumisen ja sitä kuvaavien käsitteiden käyttämisen tulisi kuulua kaikille, ei pelkästään valtavirtaisen talousteorian edustajille. Prosessissa auttavat feministiset ja postkolonialistiset näkökulmat. 

Talouden käsitteiden tarkastelu ei ole mielestämme myöskään vain tutkijoiden yksinoikeus, vaan kaikilla tulisi olla siihen mahdollisuus. Itse kukin voi antautua pohtimaan niitä puhe- ja toimintatapoja, joiden kautta taloutta tarkastellaan ja tuotetaan: kuka taloudesta puhuu ja miten? 

Oli tutkija tai ei, talouskäytäntöjen tutkiminen tarkoittaa aina väistämättä myös omien käytäntöjen ja oman aseman tarkastelua. Olemme tehneet tämän käsikirjoituksen vapaaehtoistyönä eli sen tekemisestä ei ole maksettu erillistä korvausta. Pohdimme, mihin ja kuka jakamaamme osaamista tulee hyödyntämään. 

Pidämme kuitenkin moninaisesta taloudesta puhumista tärkeänä, mutta myös meidän on hankittava jotenkin toimeentulomme. Mitä kaikkea sinä teet tullaksesi toimeen? Millaista työtä teet mahdollisen palkkatyön lisäksi? Mihin käytät aikaasi ja kuka työpanoksestasi hyötyy?

**

Teksti on käsikirjoitus Diverse Economy as a Concept and Activity-videoon, joka on osa Helsingin yliopiston Sustainability-kurssia.

Käytettyjä viitteitä

Chang H-J. (2015) Taloustiede–Käyttäjän opas, Helsinki: Into Kustannus.

Gibson-Graham J.K. (2006) A postcapitalist politics. University of Minnesota Press.

Gibson-Graham J.K. (2014) Rethinking the economy with thick description and weak theory. Current Anthropology, 55, 147-153.

Graeber D. (2001) Toward an anthropological theory of value: The false coin of our own dreams. New York: Palgrave.

Graeber D. (2011) Debt: The first 5,000 years. Brooklyn: Melville House Publishing.

Federici S. (2020) Revolution at point zero: Housework, reproduction, and feminist struggle. PM press.

Houtbeckers E. & Kallio G. (2019) Talous käytäntöteoreettisesti – Kotitalouksien omaehtoinen ruuanhankinta taloutta koskevan tiedon lähteenä. Tiede & Edistys. 2/2019.

Jackson T. (2009) Prosperity without growth: Economics for a finite planet. Routledge.

Kallio G & Houtbeckers E. (2020) Academic knowledge production and the framework of practical activity in the context of transformative food studies, Frontiers in Sustainable Food Systems, 4. doi: 10.3389/fsufs.2020.577351.

Latouche S. (2009). Farewell to growth. Polity Press.

Parker M, Cheney G, Fournier V & Land C. (2014) The Routledge companion to alternative organization. London: Routledge.

Raworth K. (2017) Doughnut economics: seven ways to think like a 21st-century economist. Chelsea: Green Publishing.

Rockström J, Steffen W, Noone K, et al. (2009) Planetary boundaries: exploring the safe operating space for humanity. Ecology and society,14(2), 32..

Tsing AL. (2015) The mushroom at the end of the world: On the possibility of life in capitalist ruins. Princeton University Press.

Published by UntameLab

Untame on monialainen kollektiivi, joka keskittyy paradigmanmuutokseen ekologisen kriisin aikana.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: